Kalorienlaskenta. Sana, joka sai minut pitkään kohottamaan kulmakarvojani ja huokaisemaan syvään sen kuulostaessa niin hankalalta ja monimutkaiselta. Äkkiseltään ajateltuna mielsin kalorienlaskennan joksikin, joka sitoisi minut keittiövaakaan loppuiäkseni, hidastaisi arkea ja veisi ilon syömisestä kokonaan.

Aluksi se tekikin juuri niin. Tuon vaikean alun kautta löysin kuitenkin aivan uuden perspektiivin. Siitä ensimmäisten viikkojen negatiivisesta efektistä huolimatta kalorienlaskennasta muodostui minulle lopulta vankka päivittäinen tapa, jota käytän edelleen joka ikinen päivä, vaikka olen jo saavuttanut ensimmäiset suuret tavoitteeni.

When pudotin lähes 40 kg vajaassa parissa vuodessa luonnollisin keinoin, huomasin nopeasti yhden tärkeän asian: työkalut olivat vain työkaluja, ja me päätämme itse niiden luonteesta. Koko ruokavaliotani ei tarvinnut kerralla räjäyttää, eikä arjestani tarvinnut tehdä itselleni vankilaa.

Alkuun otin liikaa stressiä yksittäisistä päivistä – ja paino pysyi paikallaan

Alussa suurin virheeni oli juuri se, että otin hommasta aivan liikaa stressiä ja lukkiuduin päivittäisiin numeroihin. Se oli henkisesti äärimmäisen kuluttavaa ja stressaavaa. Tätä epätoivoista numeroiden kyttäämistä jatkui useita viikkoja, joiden aikana painoni pysyi täysin paikallaan. Jos yhtenä päivänä kalorini paukkuivat yli tai makrojakaumat pääsivät lipsumaan omille teilleen, panikoin turhaan ja ajattelin kaiken olevan pilalla. Vaikkei näin tietenkään ole.

Vasta tuon turhauttavan suvantovaiheen jälkeen opin ymmärtämään, ettei yksi ohi mennyt päivä kaatanut venettä. Ne olivat vain hetkellisiä tapahtumia, pisaroita valtameressä isompaa kuvaa katsottaessa näin jälkikäteen.

Kehoni ei toiminut 24 tunnin jaksoissa siten, että kello kahdeltatoista yöllä laskuri olisi nollautunut ja päivän virheet muuttuneet välittömästi rasvaksi. Paljon tärkeämpää minulle oli seurata pidempää aikaväliä. Se, mitä tein viikko-, kuukausi- ja vuositasolla, ratkaisi lopputuloksen. Yksi ohi mennyt päivä tai viikonloppu ei tuhonnut kuukausien työtä, kunhan perusta oli kunnossa. Ja näitä tosiaan tapahtui ja paljon. Yhdessä kohtaa annoin kalorien laskennan olla tietoisella valinnalla kokonaan ja lihosin 3–4 kg takaisin kohti lähtöpistettä, mutta jo kerätyllä tietotaidolla ne oli helppo tiputtaa uudelleen pois ja päästä jopa lähemmäs uusia ennätyksiä.

Kalorienlaskenta itsekurin ja hallinnan työkaluna, ei rajoitteena

Tuon alun oppitunnin jälkeen käänsin ajatuksen kalorienlaskennasta päälaelleen. En nähnyt sitä enää rajoitteena, hidasteena tai esteenä, vaan ennen kaikkea keinona kehittää itsekuria ja oman elämäni hallintaa. Luoda jotain rytmiä ja rutiinia, joka aiemmin puuttui kokonaan.

Minulle muodostui matkani aikana nyrkkisääntö: en syönyt ruokia ennen kuin olin punninnut ne. Tämä saattoi jonkun korvaan kuulostaa pakkomielteiseltä, mutta minulle se ei johtunut pakosta tai pelosta. Se johtuu siitä, että halusin tietoisesti haastaa itseäni, pitää kiinni lupauksistani ja kehittää mentaalista lujuuttani. Ruuan punnitseminen oli hetki, jolloin otin tietoisen vastuun siitä, mitä kehooni laitoin. Se oli rutiini, joka piti minut raiteillaan – ja pitää edelleen, tehden arjesta selkeää ja ennustettavaa.

Tauot kuuluivat asiaan, mutta vauhdissa pysyminen oli helpompaa kuin uudelleen aloittaminen

Tietysti, olen ihminen, enkä kone. Elämääni kuuluivat ajanjaksot, jolloin en jaksanut laskea kaloreita ja halusin pitää lomaa, sillä olin jo saanut itselleni mieluisat tulokset aikaan. Siitä huolimatta pääasia oli se, että pääsääntöisesti pidin kiinni omista tavoitteistani, enkä vain antanut kaiken valua hukkaan.

Olin itsekin tämän oman prosessini aikana pitänyt jopa kuukausien mittaisia taukoja vaa'asta ja sovelluksista. Ja kyllä, näiden taukojen aikana tuli kerättyä muutama kilo takaisin. Se ei ollut maailmanloppu, eikä se ollut lopullista.

Yhden tärkeän huomion kuitenkin näiden taukojen aikana tein: kalorien laskentaan ja syömisen hallintaan uudelleen tarttuminen oli huomattavasti hankalampaa pidemmän tauon jälkeen kuin siinä kiinni pysyminen silloin, kun olin jo päässyt hyvään vauhtiin.

Kun olin rutiinissa sisällä, homma rullasi kuin itsestään. Se ei vienyt aikaa eikä vaatinut energiaa. Mutta kun pidin pitkän tauon ja annoin vanhojen tapojen hiipiä takaisin, kynnys aloittaa alusta oli yllättävän korkea. Siksi lyhyemmät, hallitut kevennykset tai rentouttamiset toimivat minulla usein perin paremmin kuin totaaliset kuukausien irtiotot.

Löysin oman tasapainon

Lopulta kyse oli tasapainon löytämisestä. Minun täytyi löytää kompromissi, jossa kohtasivat oma kehoni, mieleni ja ne tavoitteet, joita kohti olin menossa. Kalorienlaskenta oli ja on työkalu ja niinsanotusti pankki itselleni, johon talletan omaa edistymistäni matkalla kohti tavoitteitani. Minulla on ohjat käsissäni, ja minä päätin, miten näitä työkaluja käytin siten, että se palvelee minua, eikä toisinpäin.